Saksanviikolla kävimme perinteiseen tapaan myös elokuvissa. Pojat yksissä mielin tyrmäsivät ehdotukseni rakkauselokuvista ja menimme katsomaan saksalaisen elokuvan Die Welle (suom. aalto tms.).
Elokuva kertoo opettajasta, joka päättää kokeilla kurssillaan erilaista opetusyyliä; hän soveltaa fasismisia ja diktatuurisia malleja luokkahuoneessaan. Koska elokuvan tapahtumat rakentuvat yhden viikon ajalle, on järisyttävä huomata kuinka lyhyessä ajassa kaikki voi muuttua. Aluksi kyseessä on vain ryhmähengen luomista samanlaisin koulupaidoin, yhdessä suunnitelluin logoin sekä nettisivuin. Opettajan haluaa näyttäää oppilaille, että fasismin toteutuessa on tärkeä totella “johtajaa”. Hän vain ei kerro ryhmälleen, että kyseessä on vain kokeilu. Ja sen vuoksi Die Welle saa niin karmaisevan lopun.
Nuorten mielelle Die Welleksi nimitetty ryhmä on kuitenkin jotain muuta; se luo ryhmään yhteishengen- ja tavoitteen; levitä läpi kaupungin aallon tavoin. Joukko nuoria valloittaa keskellä viikkoa öisen lähiseudun ja maalaa logoja sekä liimaa tarroja joka puolelle kuin varoituksena, aalto on tulossa. Niin kuin lähes joka ryhmässä, tässäkin on yksi jolle aattellisuus on jotain pyhää. Joukossa on poika, joka on innolla mukana jokaisessa hankeessa. Hän tekee ryhmän nettisivua ja päivittää sinne aseen kuvia. Levittäessään sanomaansa yöllä joukko poikia joutuu paikallisten juoppojen kanssa käsirysyyn, ja saadakseen tilanteen hallintaan tämä poika vetää taskustaan aseen kaikkien suureksi järkytykseksi. Tilanne laukeaa ja poika selittää muille aseen olevan vain kuulapyssy.
Liikeen nimeen järjestetään vielä samalla viikolla yhteiset juhlat, joissa juhlitaan uutta aatetta joka tulisi leviämään kaikkialle. Pian opettaja huomaa, että hänen kokeiluksi tarkoittamansa asia on levinnyt liian pitkälle; vain muutaman päivän aikana siitä on kehkeytynyt monen kymmenen nuoren aktiivinen liike, joka näyttää vain laajenevan. Hän päättää tehdä sille lopun.
Opettaja kutsuu joukkonsa viimeiseen kokoukseen koulun luokkasaliin. Hän astuu näyttämölle verhojen takaa kuin Hitler muinoin, tervehtii edessä olevaa joukkoa sovitulla kädenliikkeellä ja aloittaa fasistityylisen puheensa. Hän yllyttää nuoria liikkeen jatkamiseen ja huomaa järkytyksekseen, että sitä nämä nuoret aikovat tehdä. Joukossa on eräs poika, joka ei halua jatkaa liikkeessä sen hämäräperäisyyden ja fasisitisuuden vuoksim ja yhdessö tuumin toiset nuoret vievät tämän pojan näyttämölle “johtajansa” eteen. Kesken rangaistuksen miettimsen opettaja toteaa vakavalla äänellä, että te ette uskoneet fasisimin mahdollisuuksiin nykymaailmassa. Katsokaa itseänne, tätä on fasimus! Sitten hän toteaa, että tämä on nyt loppu ja kaikkien on mentävä kotiin. Nuoret ovat pettyneitä, mutta joukossa on eräs jolla ei ole aikomusta luopua liikkeestä ja aattellisuudesta. Kuulapyssy-poika astuu eteen ja vetää aseen taskustaan. Hän huutaa, ettei kukaan saa poistua salista, ja että tämä ei lopu mihinkään. Samalla eräs poika yrittää lähteä, mutta silloin hurjistunut aateveli ampuu tätä rintaan. Salin täyttää suuri järkytys, jokainen etsii suojaa toisistaan ja tuolien alta. Opettaja rauhoittaa poikaa, joka näyttää laskevan aseensa käsistään. Samalla hän kuitenkin painaa aseen suuhunsa ja ampuu itsensä.
Elokuva oli minulle suomalaisena karmaisevan ajankohtainen Jokelassa sattuneen kouluammuskelun vuoksi, ja se oli myös muutenkin ajan hermolla. Saksassa on ollut myös kouluammuskeluita, samoin kuin Usa:ssa raportoidaan surullisia tilanteita lähes kuukausittain. Pelottava oli huomata, kuinka sokeasti nuoret saattavat ottaa vastaan aattellisuutta jonka avulla voi tehdä lähes mitä vain. Ja kuinka nopeasti se riistäytyy käsistä.
Jos tämä elokuva tulee Suomeen, suosittelen ehdottomasti sen katsomista!
