Tänä yksinasumiseni aikana olen alkanut kokkailemaan kaikenlaista, ja myös leipomaan. Toisinaan pienen keittiöni täyttävät kulinaristiset tuoksut ja toisinaan tuskainen voihkinta, kun loihtimani tekele ei menekään “ihan ohjeen mukaan”. Tai ainakaan lopputulos ei näytä siltä kuin ohjeessa oli luvattu.
Tänään päätin tehdä ruuaksi Lindströminpihvejä. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että ne ovat niitä pihvejä, joissa on punajuurta seassa. No, koska olin jo keväällä saanut jostain postimyynnistä sellaisen tehosekoitinkannun, päätin korkata sen käyttöön punajuuria silppuamalla. Siitä tulikin monimutkaisempi operaatio kuin olin konsaan odottanut. Ensinnäkin punajuuret ja sipulit eivät pilkkoutuneet, vaan jäivät pomppimaan terien päälle tai juuttuivat sen alle. Sitten pilkoin niitä pienemmiksi, ja meni hieman paremmin. Lisätessä punajuuria ja sipulia kone jumitti ihan täysin ja sitten meni melkein hermo ja päätin sekoittaa loput käsin. Tiputtelin punajuuria kuitenkin välillä terien päälle, ja kyllä ne jotenkin raastautuivat.
Kokeilin teriä sormilla, ja kappas, ne ovatkin ihan tylsät! Pitänee kirjoittaa sinne mistä sain sen, että lähettäkää hyvät ihmiset uusi, täällä menee keittiösopu!
Pihvien asettelu uuniin onnistui ja pikkuhiljaa nenään kantautuu kutsuva tuoksu. Kesätyön päätteeksi piti leipoa pullaa, mutta se, miten hiivataikinan kanssa kävi, on jo toinen tarina….
