Potilaskertomukseni edellisestä kirjoituksestani saa jatkoa; poika on nimittäin herännyt ja jalkeilla. Eikä sairaudesta tietoakaan. Liekö minussa tohtorin virkaa, mutta diagnoosini osui oikeaan, suomalaisittain se on krapula. Itse kun en juo, en osaa kuvitella miltä potilaastani tuntuu, mutta hoidan parhaani mukaan. Laitoin ottamaan aspiriinin ja huolehtimaan, että juo riittävästi. Jihuu, täältä tullaan yliopisto! Pääsen siis illaksi silmäluennoille kultani kanssa! (edellisessä taisin mainita että aiheena olisi neurologia, mutta se onkin silmää)

Vietän aikaani selailemalla erilaisia sivustoja, ja neulomalla villasukkaa. Terapeuttista.