Lääkärin vaimo
Tänä aamuna, tunti sitten, heräsimme kultain kanssa hyvillä mielin, sillä tarkoitus oli lähteä yhdessä yliopistolle luennoille koko päiväksi. Meidän piti jo tiistaina mennä yhdessä, mutta minulla olikin täällä kotona niin paljon tekemistä perheen äidin kanssa, etten voinut lähteä. Eilen oli sama homma, joten odotimme tätä aamua kovasti. Kesken aamusuihkun ja hampaidenpesun tuli esiin tieto, että perheen toisella nuorella on kamala vatsaflunssa, ja koska äiti lähtee Suomeen ja isä töihin sairaalaan, minun pitää luonnollisesti jäädä kotihoitajaksi. Nyt istun täällä keittiössä, talon keskikerroksessa ja kuuntelen ääniä yläkerrasta; vieläkö se poika on elossa. Kultani oli tarkoitus esitellä minut ystävilleen tänään, ja siksi tämä koto-olo tuntuu nyt niin karvaalta. Also… saatan kuitenkin päästä illaksi yliopistolle, jos tämän nuoren tila kohenee, sillä illan viimeiset (hitaat) luennot alkavat klo.16. Pitäkäämme siis peukkuja!
Kultani siis opiskelee toiseksi viimeistä vuotta lääketiedettä Mannhaimin yliopistossa, ensi lukukaudella on edessä kolme 4 kuukauden työharjoittelua ja sitten valmistuminen. Valmistumisen jälkeen odottavat erikoistumiset… Itselläni ensikeväänä edessä ovat taas pääsykokeet lääketieteelliseen, ja yhdessä tulevan lääkäripuolisoni kanssa luemme iltaisin erilaisia opuksia. Päätin hakea myös sairaanhoitajakouluun; sairaalaan on päästävä!
Nyt tämä tuleva lääkärin vaimo siis istuu täällä keittiössä ja miettii miten kuluttaisi aamunsa. Kellokin tuli juuri kahdeksan. Ehkä sitä voisi nukkua vähän lisää, mennä yläkerran opiskeluhuoneen sängylle, niin että herään jos potilaan tila menee kriittiseksi. Tämä elohan on kuin päivystävällä lääkärillä, odottamista ja potilaiden, tässä tapauksessa tosin vain yhden potilaan, tarkkailua. Tällä potilaalla tosin oloa pahentaa, eillei jopa aiheuta koko tilaa, kaamea Crapula .
Potilas on kotoisin Afrikasta, joten hän ei omaa suomalaista viinapäätä, kuten kultani sen minulle tänä aamuna ilmaisi. Hänellä on varsin multikultturelli viinansietokyky, juuret Suomessa, mutta juomakulttuuri täällä Keski-Euroopassa on jalostuttanut sietokyvyn hyvinkin suureksi. Siinä kun tavallinen Matti Meikäläinen verkkareissaan päihtyy muutamien ruokaoluiden ja rapusnapsien jälkeen suuresti, täällä miehet ajavat autolla kotiin (tai sitten me vaimot ajamme).
Kävin juuri katsomassa potilastani, on ainakin toistaiseksi untenmailla. Taidan itsekin oikaista tuonne sohvalle.
