Viikonloppu sujui mukavan touhukkaasti; lauantaina olimme töissä sairaalan vastaanotolla ja arkistoimme paperitietoja tietokoneelle. Työntekokin voi olla romanttista, tulin siitä iloisesti yllätetyksi. Kultani nimittäin lähetti omaan tietokoneeseeni erään potilaan tietojen joukossa viestin “Ich liebe dich”! Voi sitä hymyjen määrää, joita lähetin toiselle puolelle huonetta. Töistä päästyä menimme katsomaan kaupunkimme koripallojoukkueen peliä Frankfurtin lähelle. Päästelimme autolla moottoritiellä täysiä, melkein 200km/h, ja toiset menivät vielä ohitse. Täytyy myöntää, että täälläpäin on aika hienoja autoja, ja nopeita. Pelistä ei jäänyt mieleeni mitään kovin korkealentoista, sillä nukuin suurinpiirtein kaikki ensimmäiset 3 erää, ja 4 pysyi juuri ja juuri hereillä. Flunssa väsyttää edelleen. Joka tapauksessa joukkueemme voitti pelin, joten ihan turha reissu se ei ollut. Pelin jälkeen ajoimme vielä takaisin tänne kotikaupunkiin ja menimme kavereiden kanssa katsastamaan keskustan yöelämää. Sekään ei herättänyt minua, joten parin tunnin päästä suoriuduimme jo kotiin.
Sunnuntai aamuna menimme kultani kanssa keskustan isoon kirkkoon “kotiseurakunnan” jumalanpalvelukseen. Olemme joka kerta olleet kirkossa paria minuuttia vaille yhtätoista, eli juuri ennen kuin messu alkaa. Ja joka kerta olemme puhuneet että “tänään kävellään kirkolle, ei siihen mene kuin 15 minuuttia”, mutta.. Olemme aina olleet myöhässä, ja vielä autolla menessä! Koskakohan me oikein onnistuisimme olemaan sekä ajoissa että menemään kävellen, eli zu Fuß. Lopuksi jäimme sunnuntaipäiväkahville pieneen kahvilaan, yhteen suosikeistamme ja luimme siellä päivän lehdet. Kotiin palattuamme meitä odotti siivousurakka; kaikki astiat viikonlopulta ja paikkojen yleinen siistiminen tätä viikko varten. Minä jaksoin siivota keittiön, ennen kuin korvakipu ja flunssa lannisti sohvalle. Nukuin kevyesti parikin tuntia, kunnes kultani tuli herättämään ja kertoi siivonneensa jo kaiken. Olin kuulemma näyttänyt liian söpöltä herätettäväksi nukkuessani. Lisäksi kulta oli tehnyt piknikin ja toi sen alakerran olohuoneeseen, ja niin ilta kului dvd:tä katsellen ja syöden ja yhdessäolosta nauttien. Myöhäisillasta kävimme vielä vuokraamassa pari elokuvaa, joista katsoimme puolitoista ennen kuin oli pakko mennä nukkumaan.
Tänään maanantaina kävimme uudelleen lääkärilläni, joka totesi ettei korvat ole edelleenkään tulehtuneet, mutta nenä on. (miten nenä voi olla tulehtunut?). Sain määräyksen jatkaa nenäsprei- ja inhalaattorikuuria perjantaihin, ja jos siihen mennessä, tai viimeistään ensi viikon maanantaihin mennessä ole tullut muutosta parempaan, menemme taas uudestaa vastaaotolle. Toivottavasti ei nyt tulisi poskiontelontulehdusta..
Täällä on tänään poikkeuksellisen kiva ilma, aurinko paistaa eikä talvesta ole oikein tietoakaan. Vain puiden oranssit, ruskeat ja kullankeltaiset lehdet kielivät että on syksy. Joku mies käveli ulkona t-paidalla, hullu, ajattelin minä. Kultani lähti yliopistolle, minä menen mukaan taas huomenna, ja koita saada aikani kulumaan tänään täällä kotona.
Huomasin juuri, että tästä kirjoituksesta tuli tappavan tylsä. Marraskuinen.
