Kiireinen sairaanhoitajaopiskelija!

Vastoin kaikkea lujintakaan tahtoani, olen ollut hirveän kiireinen enkä ole ehtinyt kirjoittaa opintopisteitä kartuttavista päivistäni Kuntokadun kampuksella. Viime viikko oli koko syksyn huipentuma pitäen sisällään luentoja joka päivä 8-16, mikä tarkoitti että herätys kello soitti 6.20 joka aamu ja kotona olin takaisin puoli viiden kieppeillä. Viikkoon mahtui aineita laidasta laitaan; psykologiaa, anatomiaa ja fysiologiaa, lääkelaskuja, hoitotiedettä, kirjoitusviestintää, kliinisiä tutkimuksia, verenpainetta… Ja eilen huipentumana oli hoitotyön tentti, josta tuloksena kipeä käsi ja edelleen joka tentin jälkeinen pelko sievän 4-linjan rikkoutuminen arvosana-asteikossa. Tänään olivat tulleet tulokset ensiavusta, olin iloisesti yllättynyt saadessani 4:sen; jos antaa insuliinia tajuttomalle diabeetikolle lukuvirheen vuoksi, ei oikein hyvin pyyhi…

Ratsastuksessa ravi kulkee jouheasti tunnista toiseen; olen viihtynyt uudella tallilla oikein hyvin. Lähdimme koko valmennusryhmämme voimin oman tallin koulukilpailuihin, ja kaikilla oli ehyet suoritukset illan päätteeksi. Ohessa kuva minusta ja ihanasta valkoisesta Liirasta.

Joulua odotan tänä vuonna hartaammin kuin ehkä koskaan aiemmin, sillä 19.päivä lennän Peterin luo Saksaan ja me lennämme aattona yhdessä Suomeen perheidemme luo. Odotan malttamattomana Heidelbergin ja Mannheimin joulutoreja, glühweinia ja tietenkin creppejä mit Zimt und Sucer, oder Apfelmus.

Ennen sitä on koulussa kuitenkin paljon tehtävää; edessä vielä 4 tenttiä, kaksi esseen palautusta ja monia luentoja. Joululoma tulee tarpeeseen, sillä akut ovat aika lopussa ensimmäisen lukukauden imiessä voimat uudesta opiskelijasta. Varsinaista stressiä en ole kuitenkaan kokenut, vasta nyt on ollut jonkinlaista ahdistusta esseiden teosta, sillä ne eivät ole mielipuuhaani; eivät varsinkaan tutkimuksenluku raportit…

Explore posts in the same categories: Onnellinen, Ratsastus, Saksa, Seurustelua, sairaanhoitaja