Huu, kohta kiire helpottuu!
Eli kohta alkaa kauan odotettu hiihtoloma! Meillä loppuu koulu jo 16.2 ja samana iltana lennän Saksaan Peterin luo. Suunnitelmissa on ainakin nukkua, sen verran rankkaa on viime aikoina ollut. Koulussa on ollut aika tasaista puurtamista; tenttejä viikoittain ja kaiken huipentuma on perjantaina oleva anatomian ja fysiologian tentti. En oikein ymmärrä, miksi siitä on muodostunut ryhmämme kesken jonkimoinen tabu, tai ainakin sellainen, jota odotetaan kauhunsekaisella jännityksellä.
Ehkä jotain siitä selittää se, että opiskeltava alue ei ole ehkä maailman helppolukuisin. Tai että osalle opiskelijoista tulleet asiat ovat olleet täysin uusia. Itse parhaillaan teen kertausta tenttiä varten, ja olen saanut riemuita oivalluksista. Kun on suht tutut asiat jo entuudestaan, voi ulkoluvun sijasta keskittyä oikeasti ymmärtämään toimintoja.
Vuoden vaihtuessa muutin omaan kotiin! Asun ihanassa kaksiossa ihanassa ympäristössä, hyvien ulkoilureittien vieressä, ihan lapsuusmaisemissani. Tosin kiireet ovat tehokkaasti pitäneet minut poissa ulkoa; milloin luen ja milloin olen ollut baletissa tai tallilla.Kaksioni on 52 ja puoli neliötä, ihanan iso minulle ja sopiva sitten minulle ja kultsille kaksisteen asua.
Kevään budjetti osoittautui niin tiukaksi, että päätin lopettaa ratsastuksen hetkeksi. Oli aika surkeaa, mutta valmentajani toivotti tervettulleeksi milloin vain tallille katselemaankin ja vain oleilemaan. Kesätyöt siintävät jo mielessä; voi kun yksi havittelemani paikka vain varmistaisi itsensä, niin vierähtäisi taas yksi kivi sydämeltä pois.
Nyt olen viettänyt tarpeeksi pitkän tauon lukemisen välillä, aika palata takaisin sorvin ääreen. Koitan kirjoitella aktiivisemmin, vaikka tuskin tätä kukaan lukee kun ei kukaan jätä kommenttejakaan 
