Poropeukalon päiväkirja osa1.

Tänä yksinasumiseni aikana olen alkanut kokkailemaan kaikenlaista, ja myös leipomaan. Toisinaan pienen keittiöni täyttävät kulinaristiset tuoksut ja toisinaan tuskainen voihkinta, kun loihtimani tekele ei menekään “ihan ohjeen mukaan”. Tai ainakaan lopputulos ei näytä siltä kuin ohjeessa oli luvattu.
Tänään päätin tehdä ruuaksi Lindströminpihvejä. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että ne ovat niitä pihvejä, joissa on punajuurta seassa. No, [...]

Ei niin, että ylpistyisin

Kävin tänä aamuna jumalanpalveluksessa. Tällaisina hetkinä elämässäni, ja muinakin hetkinä löydän lohtua istumalla kirkon penkissä ja laulamalla virsiä. Tilaisuuden jälkeen kävin hyvän juttuhetken pappimme kanssa. Vuolaiden kyynelten seasta kerroin mitä elämään kuuluu tällä hetkellä. Sain hyvän nuhteen ja kannustuksen; tiristä, tiristä, viimeisetkin voimat. Ei Jumala anna meille voimaa liikaa, tai liian vähän, vaan juuri sen [...]

Like a surgeon

Olin tänään mukana leikkauksessa kirurgin assistenttina! Koska en voinut tietyistä syistä olla mukana oman anepuoleni leikkauksessa lähdin kuokkavieraaksi muihin leikkaussaleihin katsomaan jos niissä olisi tarvetta innokkaalle opiskelijalle. Sattui sopivasti että eräs leikkaus oli juuri alkamassa, eikä siellä ollut vielä yhtään opiskelijaa, joten sain luvan “scrub in”! Erittäin mukavat hoitajat ottivat aloittelijan mielellään mukaan ja avustivat [...]

Harjoittelijana leikkurissa

Maanantaina se alkoi, kauan odotettu, pelätty, jännitetty ja intoilua aiheuttanut harjoittelu leikkausosastolla. Kukon laulun aikaan alkavat aamut sairaalan sykkeessä ovat kolmanteen harjoittelupäivään mennessä koukuttaneet täysin. Oman harjoitteluni suoritan anestesia osastolla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että olen mukana kaikenlaisissa leikkauksissa suorittamassa erimuotoisia anestesioita ohjaajani kanssa. Tämän ja eilisen olen ollut päivystyssalissa, jonne potilaan tuodaan kiireellisyys järjestyksen [...]

Valokuvia

Kävin vanhempieni luona tänä iltana kääntymässä ja aloin sattumalta katselemaan vanhoja valokuvia perhejuhlista. Parin vuoden takaisissa valokuvissa hymyilevät onnelliset ja hyväkuntoiset vanhempani, työhuolista tai sairauksista ei ollut tietoakaan. Nyt kun olosuhteet ovat muutuneet nousee hiljainen kiitos kaikesta menneestä, mutta samalla suru nostaa päätään monenkirjavien kukkien joukosta. Kaikella on aikansa.