Ihan ookoo lauantai

Tänään oli ihan “ookoo” lauantai. Heräsin aamulla mukavasti ja levänneenä, aloitin aamun nettipuhelulla Peterin kanssa. Päivän olin vain ja rentouduin, iltapäivästä tapasin ystävän kaupungissa ja kävimme syömässä ja lopulta myös elokuvissa.
Loppuviikko leikkuriharjoittelussa huipentui kiireiseen trauma-päivään.
Miten nämä sanat nyt ovat näin hajallaan?
Etsivät muotoaan kuin mitkäkin
tyhjät ja olemattomat.
Tahdon luoksesi.

Milloin lakkaa tämä ikävä?

Elän siellä,missä Suuri Joki alkaa,
sinä siellä, minne se päättyy.
Joka päivä ajattelen sinua, ja vaikka en sinua näe,
me molemmat juomme
Suuresta Joesta.

Milloin vede ehtyvät? Milloin lakkaa tämä ikävä?
Minulla on yksi toivomus:
että sinun sydämesi
ja minun sydämeni
pysyisivät uskollisina rakkauden siteelle
(Pu Suan Tzu)

Tämäkään päivä ei ollut helpompi, kaipuu nousi kanssani vuoteesta ja matkasi kutsumatta mukana luennoille. [...]

Ja minä odotan

Ja minä odotan sinun tuloasi
että tulisit ja halaisit kipuni pois
ei koskisi
ei kyynel vierisi enää.