Harjoittelijana leikkurissa

Maanantaina se alkoi, kauan odotettu, pelätty, jännitetty ja intoilua aiheuttanut harjoittelu leikkausosastolla. Kukon laulun aikaan alkavat aamut sairaalan sykkeessä ovat kolmanteen harjoittelupäivään mennessä koukuttaneet täysin. Oman harjoitteluni suoritan anestesia osastolla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että olen mukana kaikenlaisissa leikkauksissa suorittamassa erimuotoisia anestesioita ohjaajani kanssa. Tämän ja eilisen olen ollut päivystyssalissa, jonne potilaan tuodaan kiireellisyys järjestyksen [...]

Huu, kohta kiire helpottuu!

Eli kohta alkaa kauan odotettu hiihtoloma! Meillä loppuu koulu jo 16.2 ja samana iltana lennän Saksaan Peterin luo. Suunnitelmissa on ainakin nukkua, sen verran rankkaa on viime aikoina ollut. Koulussa on ollut aika tasaista puurtamista; tenttejä viikoittain ja kaiken huipentuma on perjantaina oleva anatomian ja fysiologian tentti. En oikein ymmärrä, miksi siitä on muodostunut ryhmämme [...]

Kiireinen sairaanhoitajaopiskelija!

Vastoin kaikkea lujintakaan tahtoani, olen ollut hirveän kiireinen enkä ole ehtinyt kirjoittaa opintopisteitä kartuttavista päivistäni Kuntokadun kampuksella. Viime viikko oli koko syksyn huipentuma pitäen sisällään luentoja joka päivä 8-16, mikä tarkoitti että herätys kello soitti 6.20 joka aamu ja kotona olin takaisin puoli viiden kieppeillä. Viikkoon mahtui aineita laidasta laitaan; psykologiaa, anatomiaa ja fysiologiaa, lääkelaskuja, [...]

Detuschland, Deutschland, Deuuuutschlaaaaand!

Varasin eilen illalla lennot Saksaan; pyrähdän lyhyelle viikonloppu reissulle kultsin luo! Takaisin tulen maanantaina. Ensin ajattelin että no, onpa turhan lyhyt aika, mutta tajusin, että olen tuollaisia minilomia tehnyt ennenkin viime keväänä, joten eikun matkaan vaan!

Vielä täytyy ratsastustunnin jälkeen käydä suihkussa, laittaa hiukset ja meikata. Ja pakata loppuun, taidan mennä kohta aloittamaan. Voi sitä riemua [...]

Lähenee, lähenee!

Tänään on viimeinen ilta kotona pitkään aikaan! Rakkaimmat ystävät ja muutama muukin kävivät lähtökahvilla ja meillä oli oikein hauskaa. Sähköpostiin oli sopivasti saapuneet kuvat tulevasta Saksan-kodistani, joten saimme kaikki ihastella niitä yhdessä. Olin helpottunut kun sain nähdä millaiseen paikkaan olen menossa. Tosin Heidelbergin vihreyteen tottuneena menee varmaan hetki ennen kuin kotiudun uudehkoon lähiöalueeseen.
Lapset, Justin ja [...]

Pakkaamista, pakkaamista!

Huomenna se sitten koittaa, lähtö Saksaan. Koko päivä on tähän saakka mennyt lähes kokonaan pakkaamisessa; ei ole helppo ahtaa 9kk kahteen laukkuun ja 25kiloon. Eiköhän se kuitenkin onnistu, muutama lisäkilo tulee jokatapauksessa, mutta mitäs pienistä, pääasia että matka alkaa.
Tänä vuonna lähteminen ei ole ollut niin helppoa kuin viime vuonna. Olen miettinyt teinkö liian hätäisen päätöksen; [...]

Die Welle

Saksanviikolla kävimme perinteiseen tapaan myös elokuvissa. Pojat yksissä mielin tyrmäsivät ehdotukseni rakkauselokuvista ja menimme katsomaan saksalaisen elokuvan Die Welle (suom. aalto tms.).
Elokuva kertoo opettajasta, joka päättää kokeilla kurssillaan erilaista opetusyyliä; hän soveltaa fasismisia ja diktatuurisia malleja luokkahuoneessaan. Koska elokuvan tapahtumat rakentuvat yhden viikon ajalle, on järisyttävä huomata kuinka lyhyessä ajassa kaikki voi muuttua. Aluksi kyseessä [...]

Kevät keikkuen tulevi

Keväästä ei ainakaan Saksassa ollut pääsiäisenä tietoakaan; lunta satoi 30cm ja olimme ylhäällä metsässä Benen, Chrisin ja kultsin kanssa reuhuamassa.
Pääsiäinen sujui muuten aika vaikuttavissa tunnelmissa; perjantaina oli pitkäperjantain jumalanpalvelus, jossa kirkko huokui tummaa lämpöä merkkinä siitä, mitä tapahtui kauan aikaa sitten. Pappi puhui pahuudesta ja siitä, kuinka helppoa on kääntää katseensa pois kärsimyksestä. Sinä iltana [...]

Yhtä hymyä!

Olin sittenkin Saksassa tässä välissä. Menin 1.2 ja tulin takas vasta 13.2, saatiin olla melkein kaks viikkoa kaksisteen, kun muu perhe oli lomilla Kanarialla. Kyllä sitä olikin lystiä. sillä juuri sillä viikolla oli kaunpungissa monenlaista toimintaa. Ensin mentiin Peterin kanssa keilaamaan, ja tavattiin siellä samalla mein lääkisystäviä. Okei, Peterin kurssilaisia, mutta munkin kavereita. [...]

melkein

Mä melkein ajoin yhden pojan päälle autolla!! Me ajettiin just keskustasta kotiin päin, ja siinä ennen tunnelia jotkut hullut juoksi tien vieressä ja sit yhtäkkiä yks niistä juoks suoraa mun auton eteen ja tien yli. Hätäjarrutus, jarrut pohjaan ja töötti päälle. ABS:t löi jarrulla. Koskakohan tästä järkytyksestä toipuu..
Ikinä ei oo sattunu vastaavaa.