Poropeukalon päiväkirja osa1.

Tänä yksinasumiseni aikana olen alkanut kokkailemaan kaikenlaista, ja myös leipomaan. Toisinaan pienen keittiöni täyttävät kulinaristiset tuoksut ja toisinaan tuskainen voihkinta, kun loihtimani tekele ei menekään “ihan ohjeen mukaan”. Tai ainakaan lopputulos ei näytä siltä kuin ohjeessa oli luvattu.
Tänään päätin tehdä ruuaksi Lindströminpihvejä. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että ne ovat niitä pihvejä, joissa on punajuurta seassa. No, [...]

Ei niin, että ylpistyisin

Kävin tänä aamuna jumalanpalveluksessa. Tällaisina hetkinä elämässäni, ja muinakin hetkinä löydän lohtua istumalla kirkon penkissä ja laulamalla virsiä. Tilaisuuden jälkeen kävin hyvän juttuhetken pappimme kanssa. Vuolaiden kyynelten seasta kerroin mitä elämään kuuluu tällä hetkellä. Sain hyvän nuhteen ja kannustuksen; tiristä, tiristä, viimeisetkin voimat. Ei Jumala anna meille voimaa liikaa, tai liian vähän, vaan juuri sen [...]

Ihan ookoo lauantai

Tänään oli ihan “ookoo” lauantai. Heräsin aamulla mukavasti ja levänneenä, aloitin aamun nettipuhelulla Peterin kanssa. Päivän olin vain ja rentouduin, iltapäivästä tapasin ystävän kaupungissa ja kävimme syömässä ja lopulta myös elokuvissa.
Loppuviikko leikkuriharjoittelussa huipentui kiireiseen trauma-päivään.
Miten nämä sanat nyt ovat näin hajallaan?
Etsivät muotoaan kuin mitkäkin
tyhjät ja olemattomat.
Tahdon luoksesi.

Like a surgeon

Olin tänään mukana leikkauksessa kirurgin assistenttina! Koska en voinut tietyistä syistä olla mukana oman anepuoleni leikkauksessa lähdin kuokkavieraaksi muihin leikkaussaleihin katsomaan jos niissä olisi tarvetta innokkaalle opiskelijalle. Sattui sopivasti että eräs leikkaus oli juuri alkamassa, eikä siellä ollut vielä yhtään opiskelijaa, joten sain luvan “scrub in”! Erittäin mukavat hoitajat ottivat aloittelijan mielellään mukaan ja avustivat [...]

Valokuvia

Kävin vanhempieni luona tänä iltana kääntymässä ja aloin sattumalta katselemaan vanhoja valokuvia perhejuhlista. Parin vuoden takaisissa valokuvissa hymyilevät onnelliset ja hyväkuntoiset vanhempani, työhuolista tai sairauksista ei ollut tietoakaan. Nyt kun olosuhteet ovat muutuneet nousee hiljainen kiitos kaikesta menneestä, mutta samalla suru nostaa päätään monenkirjavien kukkien joukosta. Kaikella on aikansa.

Milloin lakkaa tämä ikävä?

Elän siellä,missä Suuri Joki alkaa,
sinä siellä, minne se päättyy.
Joka päivä ajattelen sinua, ja vaikka en sinua näe,
me molemmat juomme
Suuresta Joesta.

Milloin vede ehtyvät? Milloin lakkaa tämä ikävä?
Minulla on yksi toivomus:
että sinun sydämesi
ja minun sydämeni
pysyisivät uskollisina rakkauden siteelle
(Pu Suan Tzu)

Tämäkään päivä ei ollut helpompi, kaipuu nousi kanssani vuoteesta ja matkasi kutsumatta mukana luennoille. [...]

Kapea sänky

Tänä aamuna aurinko paistoi makuuhuoneen verhojen välistä vaalealle sängylle. Makasin hiukset valtoimenaan ja tein viereeni tilaa sinulle. Kuulin äänesi ja hymyilin, ehkä vähän tönäisinkin sinua aamu-unisena. Puhelimen toisessa päässä äänesi oli kaukainen, 2000km peitti silmiesi loiston niiden etsiessä omiani. Kasasin kaikki tyynyni sängyn toiselle puolelle ja kuvittelin sinun olevan siinä. Ich liebe dich, wünsche dir [...]

Aika vierähti

Niin vierähti aika keväästä ja työntäyteisestä kesästä edelleen työntäyteiseen syksyyn. Kevään aikana tapahtui monta mullistavaa asiaa, alkaen aina koulun harjoittelujaksoista oman äitini sairastumiseen ja isäni työttömäksi jäämiseen. Perheyhteys on monella tapaa tullut raskaaksi mutta myös rakkaaksi. Rakkaus minun ja saksalaisen välillä on vahvistunut kuluneen puolen vuoden aikana. Olemme joutuneet kokemaan todella paljon vastoinkäymisiä erinäisistä syistä, [...]

Detuschland, Deutschland, Deuuuutschlaaaaand!

Varasin eilen illalla lennot Saksaan; pyrähdän lyhyelle viikonloppu reissulle kultsin luo! Takaisin tulen maanantaina. Ensin ajattelin että no, onpa turhan lyhyt aika, mutta tajusin, että olen tuollaisia minilomia tehnyt ennenkin viime keväänä, joten eikun matkaan vaan!

Vielä täytyy ratsastustunnin jälkeen käydä suihkussa, laittaa hiukset ja meikata. Ja pakata loppuun, taidan mennä kohta aloittamaan. Voi sitä riemua [...]

Back on track!

Ja tällä kertaa hevosen satulaan! Kesä sujui tiiviisti Saksassa, mutta Suomessa ollessani koulutin ihanaa Manta-tammaa pienellä maalaistallilla Pirkkalan perällä. Manta sai kuitenkin uuden kodin viime kuussa, ja nyt olen hetken pyöritellyt peukaloitani ja ollut hevosia vailla, ja tallia vailla! Nyt kuitenkin viime perjantaina suuntasin kultsin kanssa Lempäälässä sijaitsevalle ratsastuskoululle, Ratsuniitty-nimiseen paikkaan. Se ilahduttin lämpimällä tunnelmallaan [...]